keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Möllirallia

Voi pirhana meijän pientä Kaukametsäläistä <3 Käytiin eilen epävirallisissa kisoissa Tornion Kennelkerholla, ajatuksena testata mitä poika tuumaa kisatilanteesta pienen tauon jälkeen. Kätkällähän on ollut taipumusta hieman jännittää ja ikään kuin käpertyä itseensä kisoissa. Se ei ole oikein uskaltanut näyttää sitä omaa osaamistaan vaan suoritukset ovat ollet hieman ujoja. Päätin keskittyä nyt tosissaan siihen että liikun rohkeasti ja reippaasti, luotan koiraan ja teen hyvät pysäytyskontaktit. Keppejä ehdin treenata lämppäalueella aivan rauhassa etupalkalla ja pari kertaa aluksi se meinasi että eeeeen meeeee! Mutta sitten rupesi homma luistamaan ja saatiin super-onnistumisia ja pääsin palkkaamaan kunnolla.

Ai että kuka muka jännitää?

Eka möllirata meni vähän niin ja näin, takaaleikkaus ekaan putkeen ei oikein onnistunut ja Kätkä ei ollut aivan vielä syttynyt menemään. Kaikki saivat uusia radan ilmaiseksi ja toisella kiekalla homma lähtikin toimimaan! Ohjasin paljon paremmin ja Kätkältäkin oli ehtinyt pahin jännitys kadota.




Erityisen tyytyväinen olen tuohon punaisen putken takaaleikkaukseen/vientiin, tein sen selkeästi ja rohkeasti, tämä on nimittäin ollut meikäläisen heikkous.


En ainakaan minä, kattokaa mikä vauhti!


Ja vaarallisia tilanteita!


Kisaavien radalle lähdettiin hyvillä fiiliksillä ja tuntui että koirassa oli aivan mukavasti vauhtia. Kontaktit onnistuivat oikein mainiosti, vielä hitusen vauhtia niihin niin avot. Itse en vielä aivan luottanut että se ottaa ne joten ehkäpä minun liike vähän himmasi alastuloa, mene ja tiedä. Eka radan kepit olivat hauskat, se ensin pysähtyi silleen että häh, en voi mennä, mutta yhtäkkiä se vain sukelsikin sinne ja teki hienot kepit :) Uusintaradalla homma oli aika bueno, kepitkin mentiin jo melkein yhtä kivasti kuin harkoissa. En mennyt sörkkimään ja häiritsemään koiraa vaan annoin sen tehdä duunit ja LUOTIN siihen. Muutamassa kohdassa olisin voinut ohjata paremmin, esimerkiksi persjättö on totaalisen myöhässä vihreältä putkelta tullessa mutta oppia ikä kaikki. Viimeisen takaakierron jälkeen hoppuilin ja käänsin rintamalinjan liian aikaisin pois putkelta kohti kontaktia ja Kätkä luki sen ja hypähti Aalle. Mutta ei haittaa, kyllä tämä oli yksi parhaista suorituksista mitä me ollaan yhdessä tehty anyway.



Sunnuntaina oli muuten Kätkän onnenpäivä, sillä äiskä tuli sitä katsomaan! Voi sitä ilon ja riemun määrää ja kun vielä "pikkusiskon" ja mummokoiran kera sai telmiä pihalla niin mikäs sen parempaa. Nyt Kristalla onkin muutama sunnuntai putkeen Kainuunkylä-vierailuja sillä Hilppu on ilmoitettu möllitoko-kurssille joka pidetään vanhan koulun pihalla. Kivaa, tulee meilläkin nähtyä useammin ja Kätkä on varmasti onnellinen <3

Irti mun lelusta sisko!

torstai 20. huhtikuuta 2017

Ensimmäiset viralliset tokoilut!

Hitsit miten jännä päivä olikaan eilen! Minna soitti minulle puolelta päivin ja kertoi heidän tokokurssiltaan vapautuneen paikka yhdelle kerralle, haluaisinko ostaa sen? No totta maar kun ihana ystäväni vielä lupasi tuoda minulle koiran. Iltaa kohden rupesi jo vähän jännittämään ja paikalle päästyäni pahat aavistukset hiipivät mieleen. Mitä jos Rymy karkaisi ja söisi jonkun? Entä jos murisee muille koirille? Ei siinä kuitenkaan mikään enää auttanut ja hetken odoteltuani kurvasi Minna ja koirat Tassutallin pihaan. Rymy oli aivan hassuna kun näki minut, pyöri ja kiehnäsi ja häntä heilui niin maan vimmatusti. Lähdimme käymään kävelyllä sillä sisällä oli vielä edellinen ryhmä. Muutenkin ajattelin että tekisi varmaan ihan hyvää Rymylle vähän tuulettaa ja rentoutua ennen kuin mennään halliin. Takaisin tullessa piti hieman urista vastaan tulevalle koirakolle, mutta uskon että se johtui puhtaasti siitä että tien ollessa superjäässä jouduin ottamaan sen tosi tiukkaan otteeseen ettei mennä nurin. Yleensä kohdataan toiset aina remmi löysänä niin paine kaulassa ja minun jännitys varmasti teki oman osansa.

Halliin päästyämme Rymy oli ensin todella levoton, vinkui, pyöri ja oli kaiken kaikkiaan ihan pöhkö. Äkkiä se kuitenkin rauhoittui ja aluksi "viritimme" koirat oikeaan moodiin tekemällä perusjuttuja. Ensimmäisenä aiheena oli jäävät liikkeet, tällä kertaa maahan meno liikkeestä. Mehän ei olla juuri seuraamista tehty, joten päätin pitää vielä vasemman käden apuna nenän edessä. Pienen pysähdyksen jouduin tekemään että Rymy jäi maahan, mutta hyvin se sinne köllähti ja odotti mallikkaasti että kävin kävelemässä liikkurina toimineen Katin määräämän matkan ja palasin takaisin koiran luo. Sivullekaan se ei noussut ennen kuin annoin käskyn, tosin pienesti se nytkähti kun kuuli liikkurin äänen.



Seuraavaksi saimme harjoitella itsenäisesti hyppyä ja tehdä muitakin perusasioita. Teimme hypyn pari kertaa, sitten treenasimme ihan vain maahan ja istu sarjaa. Nämä alkavat sujua jo oikein mukavasti. Paikalla olo porukassa otettiin myös ja pikkusen pisti jänskättämään kuinka tuo harmaahapsi pysyy paikalla. Älä huoli, siihen jäi kuin tatti ja vaikka kuuli kummallisia ääniä kuten puhelimen hälytysäänenä toimineen koiranhaukun, se pysyi koko minuutin! Harmillisesti se vain kuunteli muiden käskyjä kun toiset pyysivät sivulle ja nousi, mutta ei haittaa, tätä on niiiin vähän harjoiteltu että kyllä se siitä vielä.

Sain Katilta apuja myös kapulan pitoon. Kerroin että en ole oikein uskaltanut sitä tehdä kun se on ollut Rymylle vähän vastenmielistä ja en ole halunnut sitä yksin ruveta sössimään. Ihan ensimmäinen neuvo oli että ei kapulaa niin taakse suuhun, silloin koira provosoidaan puremaan sitä. Kun oikea kohta löytyi, tunsin kuinka Rymy ihan oikeasti piti siitä hetken kiinni kunnolla. Toinen vinkki oli että pidän palkkaa ylhäällä edessä niin että koiran katse on siihen kiinnittynyt tiiviisti ja samalla annan pito-käskyn. Toimi! Kolmas neuvo oli ottaa suoraan metallikapula käyttöön sillä se on niin vieras materiaali että koira alkaa sitä harvemmin jyrsimään. Rymyn ilme oli kyllä melkoinen kun se otti metallin pari ensimmäistä kertaa suuhun :D Silleen yäks, äyks, mikä tää juttu on?! Mutta hyvin poika alkoi tätäkin ottamaan, nyt vain vahvistamaan pitoa.

Oli aivan älyttömän mahtava koutsi, pitää yrittää päästä hänen kurssilleen aivan ehdottomasti jatkossakin. Kiitteli että Rymyllä on ainakin hyvä motivaatio ja asenne työntekoon, se oli kiva kuulla ihan ammattilaisen suusta. Ja niinhän sillä onkin, minun ihana pieni herra harmaa <3

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kauden viimeiset

Hupsista keikkaa, eilen oli meidän viimeiset ohjatut treenit Laivakankaalla ja saimme tehdä tosi kivaa rataa. Kerrankin koin että osasin valita järkevän ja selkeän ohjausreitin ihan itse, toki hetki piti pähkäillä miten homman tekisi. Alku oli mulle ensin haastava, olen maailman huonoin valssaaja ja vasta kun Rauno piirsi mattoon kengällä jäljen mitä seurata, sain langan päästä kiinni. Aluksi siis valuin taaksepäin ja samalla vein myös koiraa pois oikealta linjalta. Hoppuilin myös ihan tyhjää putkelle jolloin Kätkä ei ottanut hyppyä. Saatiin tämä kohta kuntoon kivasti kun käytin vain niitä pienen pieniä askelia ja sain koiran pidettyä hyvässä liikkeessä eikä tullut kiire mihinkään.


Putken jälkeiset takaakierrotkin olivat ensin hieman haastavia kun kadotin koiran "otteesta" mutta kun huolehdin linjoista ja luotin Kätkään niin hommahan toimi. Tästä sitten persjättö, hyppy, takaakierto ja menoksi kohti putkea. Saatiin jo ihan kivaa pätkää aikaiseksi!

Kepeille vienti onnistui hyvin, Kätkä haki ne loistavasti. Ainoa vain että se ei oikein syttynyt tekemään niitä kun se tiesi että etupalkkaa ei ole luvassa. Heti kun Rauno siirtyi palkkaamaan, oli vauhti ihan eri luokkaa. Olen toki harjoitellut etupalkan kanssa, mutta niin että koira tietää milloin se on siellä. Rauno neuvoi minua käymään keppien edessä jättämässä palkan niin että Kätkä ei voi koskaan olla varma onko siellä vai ei. Eli sen täytyy mennä joka kerta täysiä jotta se voi tarkistaa onko siellä herkku vai ei. Palkkaus on myös satunnaista. Hyvin looginen neuvo, tällä lähdetään tekemään niitä jatkossa.



Nyt Kätkä rupeaa muuten tuntumaan omaan käteen oikein sopivalta. Tunnetaan toisemme jo aika kivasti ja uskalletaan vähän jo luottaakin että kumpikin hoitaa oman hommansa radalla. Kyllä siitä aika kiva vielä tulee, aikaa ja treeniä niin avot.

"Ai mitenniin TULEE kiva?! TULEE??! Enkö muka jo oo??


Rymmelin kanssa olen viime videon jälkeen kiinnittänyt paljon huomiota siihen että se ei saa olla perusasennossa liian edessä. Etutassut samassa kohtaa kuin minun varpaat on aika hyvä muistisääntö ja se on helppo tarkistaa. Olemme myös harjoitelleet kaukoja, tosin ilman välimatkaa, eli ihan vain istu-maahan komboa. Tärkeintä on nyt se että se selkästi ymmärtää käskyt ilman käsimerkkiä, pysyy suorassa eikä liiku eteen tai taakse niitä suorittaessaan. Ollaan treenattu paljon seinän vieressä ja kohtapuoliin voidaan siirtyä siitä pois, niin mukavasti se on homman hiffannut.

Meillä on myös päivärutiineihin tullut hieman muutoksia sen jälkeen kun Jonilla alkoi koulu. Aikasemmin olen käyttänyt Reinon vain aamutoimilla ja ruokkinut koirat, mutta koska nyt niillä on pitkä päivä yksin, ollaan alettu käydä aamulenkeillä. Koirat ovat huomattavasti tyytyväisempiä ja rauhallisempia päivän ajan.

Tällaista täällä tällä kertaa, nyt olisi tarkoitus treenailla niin aksaa kuin tokoakin pääsiäisen ajan kun on kerrankin kunnolla vapaata.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Laavuretki ja tokotreeniä

Mikä ihana päivä onkaan takana! Työpäivä on onneksi näin lauantaisin lyhyt joten heti kun pääsin kotiin, pakkasin repun ja otin koirat remmiin ja lähdin retkelle. Suuntana oli jokavuotinen laavuretki jolle Kätkäkin pääsi osallistumaan ekaa kertaa. Matka ei ollut järin pitkä, parisen kilometriä mutta hiki ehti tulla tarpoessani vaaraan jyrkkiä ylämäkiä pitkin. Onneksi joku ystävällinen sielu oli jättänyt puita joten saatiin tehtyä tulet ja laitettua makkarat kärventymään.




Rymy ja Kätkä ottivat heti lunkisti, tiesivät että tähän leiriydyttiin ja kohta saadaan sapuskaa. Reino oli taas sitä mieltä että vmp, miksi me tähän jumituttiin ja eikö joko-kohta-heti voitas tehdä jotain? Noh, pakko senkin oli rauhoittua ja niin me hyvä tovi istuskeltiin ja nautittiin luonnon rauhasta, tosin Reinon lähes taukoamattoman piippauksen säestämänä.







Kotiin päästyämme odottelin hetken Minnaa jonka kanssa olimme sopineet tokotreenit meille. Kävimme totuttuun tapaan pienen lenkin alkuun ja eikun töihin käsiksi. Rymyn kanssa harjoittelimme perusasentoa edelleen vahvemmaksi ja lisäksi teimme paikallaoloa. Pidensimme aikaa melko paljon ja pari kertaa Rymy oli sitä mieltä että heeiiii, täältä mä tuun! Se ei menoa hidastanut, ei muuta kuin koira takaisin paikalle ja uusiksi vaan. Viimein saatiin molemmille koirille tosi mallikkaita paikalla oloja, sekä nyt kumpikin koiruus keskittyi selkeästi enemmän vain oman ohjaajan käskyiin eikä tapahtunut pahastikaan toisen komentoihin reagoimista.


Olen aikas tyytyväinen Rymmeliin, se alkaa hoksata jo näitä perusjuttuja! En kiirehdi vaan haluan että se oppii ne vahvasti ja oikein ja siitä taas jatketaan vaikeampiin hommiin. Ainakin sillä on ihan koko aika superhauskaa! Häntä heiluu niin maan vimmatusti ja elämä on parasta just nyt :) Ihana koira jonka kanssa on ihan sikahauskaa touhuta :D

Pidemmittä puheitta, pieni koostevideo:


maanantai 3. huhtikuuta 2017

Eo-karsinnat

Huh, nyt on selvitty varsin jännittävästä koettelemuksesta, eli European Open-karsintakilpailusta. Sinne lähdin sillä mielin että saan arvokasta kokemusta isommista kisoista sillä pelkästään sekin on kuulkaa jännää että kisaa Suomen huippujen kanssa samoilla radoilla.

"Ai mitkä huiput?! Minähän se oon huippu!"

Ensimmäisen radan tuomaroi Rauno Virta ja rata vaikutti oikein mukavalta. Ensimmäisenä lähdin matkaan Ellan kanssa ja rouva pysyikin aika kivasti lähdössä. Rata oli hieman haparoiva ja kepit sössin täysin ja totaalisesti. Ella ei edelleenkään lue minun ohjausta ja itse ängen ihan liian lähelle. Tämä ohjaus toimii taas Kiralla mutta Ella kyllä paheksui kovasti moista törppö-ohjausta. Maaliin kyllä päästiin mutta hylsy otettiin. Oli kyllä melko karmivaa lähteä ensimmäisenä, mutta siitä selvittiin, ei ehkä kunnialla mutta kuitenkin.

Reinon kanssa starttasimme kahdentenatoista. Otin uuden toimintasuunnitelman käyttöön ja Minna toi Reinon vasta kun oli melkein meidän vuoromme. Sanoin että mieluummin se vanha rällä-Reino entä kuin se lahna joka se on ollut viime kisoissa. Uskokaa tai älkää, sain mitä tilasin :D Herralla oli niin sanotusti sokka irti! Ei haitannut, muutaman rallikiekan jälkeen lähdettiin matkaan ja vaikka toinen este suoritettiinkin väärältä puolelta, jatkoin vain loppuun saakka. Äijällä oli astetta enemmän vauhtia ja jopa kepitkin menivät hieman nopeammin kuin ennen. Itsellä vain loppui vähän puhti lopussa ja ohjaukset olivat puolihuolimattomia jolloin meno oli vähän kökköä. Mutta Reino oli koko radan tosi iloinen mikä on tietysti tärkeintä.



Toisena oli vuorossa sitten hyppyrata. Ellan kans päästiin hyvin liikkeelle, mutta ullaaatuuus, otettiin kaksi kieltoa kepeille. Minna onkin kameran takana ihan tulisilla hiilillä kun pöljä lainaohjaaja ei edelleenkään vaan tajua :D Kolmas kielto tuli hypylle, hoppuilin ihan turhaan sen kans ja Ella kääntyikin minun mukaan. Loppurata meni kuitenkin mallikkaasti ja eikun tasaamaan hengitystä ja Reino messiin.




Herra R oli vielä aika liekeissä, mutta nyt jo hallittavissa. Hieman hitaat kepit ja alun haahuili söivät aikaa mutta loppuun mentiin jo aika kivasti. Nollahan sieltä rapsahti, voi minun pientä Reireitä <3 Ja hei, maailman eeppisin asia tapahtui: meidät mainitiin Suomen Agilityliiton facebook-sivuilla :D!! Ei varmaan tapahdu toiste :)

"Hyppärillä taituroitiin ensimmäinen nolla! Siitä vastasivat ARCTin Laura Vaaraniemi ja x-rotu Reino."


Viimeisellä radalla oli tosi kinkkinen keppikulma, siinä piti koiralla olla ensin tosi vahva kontaktiosaaminen ja heti perään hyvin itsenäiset kepit. Nyt päästiin kuitenkin Ellan kanssa jo vain yhdellä kiellolla pujottelemaan (hurraa!!) ja jäinkin sitten onnellisena ihastelemaan että vautsi vau jolloin koiruus sujahtikin sitten keppien jälkeen putkelle kun tarkoitus oli mennä hypylle. Voi pyhä yksinkertaisuus kun sitä ei vain osaa... Noh, Repen kans lähdettiin ihan täysillä liikenteeseen ja puoleen väliin menikin oikein kivasti. Reino-parka otti sitten puomin sijaan putken ja siitä päsähti hylky tauluun. Mutta loppuun asti painettiin ja jäipä kyllä maailman paras fiilis!


Olen Reinoon ihan supertyytyväinen, se pysyi iloisena kaikki radat ja teki selkeästi mielellään töitä minun kanssa. Jotain olen siis varmaan tehnyt oikein ;) Ellaankin olen tyytyväinen, siihen nähden miten vähän olen sen kanssa tehnyt niin ei olisi voinut paremmin mennä. Ihana kun Minna sitä minulle lainasi, oli todella hieno kokemus päästä osallistumaan näihin karkeloihin ja vielä kahdella koiralla! Ainakin yleisöllä oli hauska hetki kun Reiska höpötti enkä itsekään ollut yhtään ryppyotsainen mikä on tosi hyvä saavutus. Pieniä voittoja, niillä jaksaa taas pitkälle, eikös vaan?

torstai 30. maaliskuuta 2017

Treeniä treeniä!

Voihan vihna kuinka kinkkisiä tehtäviä Rauno oli meille keksinyt keskiviikon treeneihin. Ei sillä, ne tulivat tosi tarpeeseen ja pääsi taas haastaamaan itseään kunnolla. Muutaman esteen rataa tehtiin ja se alkoi heti niin että jätettiin koira eka hypyn taakse, ja siitä sitten piti heittää etukautta seuraavan hypyn yli. Tässä välistä veto ja seuraava hyppy. Tässähän mulla kosahti jo heti, pöhkö menin ottamaan Kiran vastaan rintamasuunta kohti toka hyppyä.




Niinhän siinä kävi että se tietysti hyppäsi sen väärältä puolelta. Raunon ohjeiden avulla korjasin tilanteen niin että käänsin selän toiselle hypylle ja kun Kira tuli eka hypyn yli, käskytin jo hyppyä, mutta käänsin rintamasuunnan vasta kun koira oli tietyn linjan ylittänyt. Siitä saatiin koiruus menemään oikein ja hieman säätäen myös toinen este. Tästä piti lähettää "vaikeammalta" puolen kepeille ja Kira ei livistänyt yhdestäkään välistä liian aikasin! Kepeiltä takaakierrolle ja sitten hanaa! Edessä oli nimittäin suora putki ja sen jälkeen keinu. Hyvin selvitettiin tämäkin tilanne. Keinulta heitto putkeen joka oli puomin alla. Putkesta hypylle ja siitä puomille. Eka kierroksella menin sekaisin että mihin pitikään mennä, joten hommaan tuli pieni katkos :) Loppu sujui ok.





Tästä alettiin sitten tosissaan viilaamaan. Kuivaharjoiteltiin välistävetoa ja totesin jälleen kerran omat jalkani niin saakelin kömpelöiksi ettei tosikaan. Näytän ihan tollolta nuissa videoissakin :D Mutta onnistuinpas silti, onneksi aksa ei ole tyylilaji ;) Hyppy-puomi kohtaa jankattiin muutampi kerta, ihan turhaan itse juoksin niin lähelle hyppyä kun Kira osaa hoitaa sen kyllä ihan itse. Heitin sen siis vain esteelle, juoksin itse puomille ja käskytin tiukasti kontaktia. Jos en väärin muista niin mokattiin vain kaksi kertaa ylösmeno, edistystä on siis tapahtunut!



Keskityimme Kiran kanssa myös siihen, että lähtöön ei tulla ryysäämällä vaikka mulla ei olisikaan palkkaa kädessä. Kyllä se sieltä taas löytyi kun vähän muistuteltiin. Sen kanssa pitää olla kaikessa niin pirhanan ehdoton tai muuten pakka leviää käsiin. Kyllä oli ihanat treenit taas kerran ja tänään Kira on leikattu joten saikku alkoi.

Ja ainiin, unohdin melkein kokonaan mainita! Harmitti niin vietävästi katsoa viimeksi videolta tuota meijän säätämistä Rymyn kans, niin otettiin heti seuraavana päivänä perusasentotreeniä. Menin porraskaiteen viereen seisomaan niin että sinne jäi sellainen tila jossa koira voi käännähtää vielä sivulle, mutta kuitenkin niin tiivisi että perusasennon paikka olisi lähempänä minua. Jätin palkat pois käsistä, asetin kädet hieman irti kehosta mutta suoraan alaspäin ja pyysin sivu. Jouduin pari kertaa asettamaan koiran parempaan asentoon, otin siis ihan fyysisesti kiinni Rymystä ja asettelin sen oikein. Eipä mennyt kauaakaan kun se jo hoksasi mitä se sivu oikeasti tarkoittaa. Ei tarvinnut palkalla tai kädellä houkutella vaan se meni sinne itse!! Jouduin pari kertaa korjaamaan asentoa vähän eteenpäin, mutta siitä viis, tämä oli jo huima edistys.


Parin vuoden takainen kuva, kumpaakin naurattaa :)

Toinen missä näkyi postitiivista edistystä oli noutokapula. Rymy kävi ihan vain vahingossa nokalla sitä tööttäämässä ja pääsin palkkaamaan ja kehumaan ihan superisti. Viskasin kapulan vähän syrjempään ja se oikeasti meni ja otti sen suuhun! Hirveästi taas palkkaa ja uusi yritys. Nyt se jo juoksi kapula suussa luokseni ja tiputti sen ja voi taivas että oli iloinen. Sehän on siis ällönnyt koko kapulaa sydämensä pohjasta joten olen tähän tosi tyytyväinen <3

Huh, on tuo koirankoulutus kyllä niin antoisaa mutta niin haasteellista, lajissa kuin lajissa.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Maailman ihanin Rymy!

Eilen treenailtiin taas tokoa Rymyn kera. Poika oli vähän vekkulilla tuulella, pikkusen piti velmuilla ja höpöttää mutta yleisesti ottaen se kuunteli tosi hyvin. Teimme tällä kertaa "patsastreeniä", eli otin palkan oikeaan käteen, autoin Rymyn perusasentoon vasemmalla kädellä neljä kertaa ja viidennellä sen piti tulla sivulle ilman vihjettä kun liikuin. Palkka annettiin kuitenkin vasemmasta kädestä. Siitä sitten piti heittää palkka maahan ja vapauttaa koira. Idea oli se, että saataisiin koira tarjoamaan perusasentoa itsenäisesti. Meillä tahtoi käydä vain niin että Rymy rupesi kyttäämään oikeaa kättä jossa oli palkka ja jumitti siihen. Selvästi sillä on haju mitä se sivu tarkoittaa, mutta täysin vahva käsky se ei ole. Loppujen lopuksi päätimme että nyt namit taskuun ja kokonaan pois käsistä niin se ei roiku vain niissä. Tämä toimikin loistavasti ja aina kun tuli onnistunut sivu, vapautettiin ja kehuttiin ihan hurjasti! Rymy oli aivan liekeissä ja nautti onnistumisen tunteesta täysin siemauksin. Jos tuli vähän virheasento, se korjattiin ihan fyysisesti koiraan koskemalla ja asettamalla se oikealle paikalle.

Rymy-pikkuinen kesällä 2013

Tämän lisäksi tein muutaman luoksetulon jotka Rymyllä on ollut tähän mennessä tosi vahvat. Nyt se oli vähän kelmi ja ei meinannut jäädä paikalle ja lähti liian aikaisin. Viimein saatiin ihan asialliset suoritukset ja pääsin sitä kehumaan. Tässä autan vielä vähän kädellä perusasentoon, kun se osaa sen satavarmasti niin alan häivyttää kättä pois.

Tokohyppy ei ollut pojalle mikään ongelma, se leiskautti yli iloisesti ja tuli sivulle. Ainoa miinus tässä vaiheessa on vielä edelleenkin se perusasento, pitää vain vahvistaa ja vahvistaa niin kyllä se siitä. Ainakin koiralla oli superhauskaa tehdä, häntä heiluu koko ajan :D


Nyt rupean tekemään sivuharjoituksia seinän vieressä jotta saisin sen suoremmaksi ja tiivimmäksi. Samoin peilin edessä, mulla on vielä ihan kauhean selkeät vartaloavut. Ajattelin että harjoitellaan tästä lähtien joka aamu viitisen minuuttia ja illalla sitten vähän enemmän. Pitää kuitenkin muistaa seurata että koira ei väsy tai kyllästy ja pitää treenit iloisina. Paljon leikkiä mukaan ja hyvää palkkaa ja vaihtelevia tehtäviä niin luulisi että se jaksaa touhuta.

Täältä minä poika juoksen!


On se kuulkaa onni että on omat ihanat koirat joiden kanssa voi harrastaa monipuolisesti! Ja sitten vielä ihanaakin ihanammat lainakoirat, kyllä täytyy sanoa että olen melkoinen onnenmyyrä <3